On taas vierähtänyt hyvä tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin sinulle blogia. Ihan täytyy pyytää anteeksi. Minulla on pieni asennevamma ns. somettamisen suhteen ja sen myötä en ole saanut aikaiseksi näitä blogejakaan. Olen kovin väsynyt päivittämään Facebookia ja Instagramia. En tiedä miksi? Ehkäpä pitää vaan pitää taukoa.
Nyt tuli vahvasti mieleen yksi asia, jonka haluan jakaa kanssasi.
Olen löytänyt uuden harrastuksen, uuden aluevaltauksen. Olen päättänyt ryhtyä avantouimariksi. Itseasiassa en voi vielä puhua avantouinnista, koska järvi ei ole jäässä, mutta voin puhua kylmän veden uinnista tai jopa talviuinnista sen verran viileää vesi jo on. Tänään se oli viisi asteista.
Kävelen uimapuku päällä neopreenikengät jalassa, saunahattu päässä varmoin askelin kohti laituria ja tummaa, taatusti kylmää vettä. Sydän hakkaa, iho nousee kananlihalle, hytisyttää. Silti jatkan matkaa.
”Sinne pitää mennä varmoin askelin” olen kuullut sanottavan.
Laskeudun portaat alas. Veden kylmä syli ottaa minut vastaan ja kietoo jäiset lonkeronsa ympärilleni. Uin noin 20 vetoa. Tunnen joka vedolla kylmyyden ihollani, mutta sisälläni lämpö lisääntyy. Sydämeni laulaa ja joka ikinen soluni tanssii.
Nousen vedestä. Ihoni punottaa, mutta enää en hytise. Tunnen kylmän tuulen vartalollani ja nautin. Olen 20 kilo kevyempi. Liitelen saunaan.
Nyt saunan lämpö ottaa minut syliinsä. Se kietoo höyryävän usvan ympärilleni ja syvä lämmittää minut. Istun lauteilla ja ihmettelen, kuulostelen riemua, joka sisimmässäni raikaa. Ihan meinaa sydän pakahtua.
Olen hämilläni, mitä minulle tapahtuu? Ihan kuin joku suuri voima hoitaisi minua? Se ottaa syliin ja hellii. Jättää niin kehoon kuin mieleen valtavan tyynen olon. Olen lämmin ja pehmeä, täynnä armoa itseäni ja muita kohtaan. Hetken aikaa elämä näyttää minulle kauneutensa.
Hymy huulilla lopulta astelen autolle ja laulan koko kotimatkan.
Nyt nöyränä tuumailen ja vähän epäilenkin, näinköhän uskallan mennä veteen, kun järvi on jäässä? Olen päättänyt, että jatkan juuri niin kauna kuin se tuntuu hyvältä. En lyö vetoa, en vaadi itseltäni mitään. Katsotaan viikko kerrallaan.
Kiitos, kun sain jakaa tämän kanssasi.
Toivon sinulle hyvää loppuvuotta ja paljon lämpimiä hetkiä omassa itsessäsi.
