Kesä on mielenkiintoista aikaa, silloin syntyy uusia ajatuksia ja oivalluksia. Minulle tämän vuotinen Lapin reissu oli syvälle vaikuttava kokemus. Ei turhaan puhuta Lapin taiasta tai lumosta. Jotain uutta syväkirjoitettiin sieluuni, kun sain levätä paljain jaloin Noitatunturin kupeessa, uida hyytävän kylmässä Inarijärvessä, katsella Lemmenjokeen laskevaa vesiputousta ja kiivetä nöyränä Saana tunturin laelle.
Luonto kosketti ja kertoi, että se on ikuinen ystäväni, aina valmis hoitamaan ja hellimään, kun vain minulla on aikaa sille. Imin itseeni tuota kauneutta, rauhaa ja hiljaisuutta. Tiedän, että sama luonto on myös täällä palvelemassa minua, vaikka vaivaiskoivut ovatkin suuria ,uljaita puita.
Kotiin palattuani olen halunnut vaalia sisälläni herkkyyttä, jonka Lapin luonto minussa herätti. Pysähtyminen, hiljaisuus ovat avaimia sen olotilan yllä pitämiseen.
MITÄ HILJAISUUS PALJASTAA ?
Olen yhä selkeämmin oivaltanut, kuinka ajatukset synnyttävät tunteita ja sama toiste päin. Nämä määräävät käytöstämme joko tiedostetusti tai tiedostamattamme. Kuinka paljon ikäviä asioita teemmekään vain siksi, että emme ole tietoisia ajatustemme ja tunteidemme vaikutuksesta?
KERRON ESIMERKIN
Reissumme jälkeen yllättäen mieheni sai tuon paljon puhutun ja pelätyn koronan. Kaikki pysähtyi, sillä hän ja minä jouduimme karanteeniin. Hän kymmeneksi päiväksi ja minä 14, vaikka olin oireeton ja testitulos negatiivinen.
Jouduimme perumaan mökkiviikonlopun lastenlasten seurassa, paljon odotetun ohjaajatapaamisen, kaikki uintireissut ja kyläilyt. Olin ensin pöllähtänyt, enkä oikeastaan tuntenut mitään.
Sitten huomasin kateuden ja katkeruuden nostavan päätään. Kaikki Facebookin ja Instagramin päivitykset, ystävien Whatsapp viestit lomareissuiltaan saivat sisuskaluni kääntymään ja sappeni kiehumaan. Miksi muut saavat iloita kuumasta kesästä, kun minut on määrätty karanteeni? huusi sisimpäni.
Eräänä aamuna heti herättyäni, HUOMASIN ajattelevani todella ilkeitä ajatuksia ja tunsin syvää kateutta kaikkia muita kohtaan. Tajusin, että nyt oli syytä pysähtyä ja tehdä itselleni jotain. Jos jatkaisin näin, loppu karanteenini olisi helvettiä.
MIKÄ AVUKSI, KUN NEGATIIVISUUS VALTAA MIELEN ?
Menin pihalle, asetuin jumppamatolleni, rentouduin, tein tiettyjä venytyksiä ja joogaliikkeitä. Annoin auringon mennä sisälleni, pysyin siinä kauan, vaikka tunteet välillä velloivat mielessäni. Hengitin, aistin, olin kehossani.
Pikkuhiljaa huomasin lihaskireyksien laukeavan, pallean rentoutuvan ja kasvojeni ryppyjen silenevän. Tunnelma muuttui ja ajatukset löysivät aivan uuden suunnan.
Tiedostin, kuinka kiitollinen olen kodistamme, jossa on piha. Kehostani, joka on terve ja mahdollistaa venyttelyn. Auringosta, josta voin nauttia karanteenissakin. Riippukeinustamme, jossa voin katsella pilvien kulkua taivaalla. Miehestäni, jonka kanssa on hyvä olla ja jota korona onneksi rasittaa vain kuivalla yskällä. Kaikista viesteistä, joissa kysyttiin, miten voimme. Lopulta tajusin, että kiitoslista oli todella pitkä.
VOIMALAUSEENI : KIITOLLISUUS VOITTAA KATEUDEN
Tämän sain elää todeksi tuona aamuna. Tiedostan, että on tärkeää päättää, kumpaa ajatusta ruokkii ; negatiivista vai positiivista ;kateutta vai kiitollisuutta. Tämä ei ole helppoa, eikä tapahdu itsestään.
Minua auttaa pysähtyminen, kun negatiiviset tunteet valtaa mieleni. Tarkkailen, missä kohtaa kehoa se tunne on. Sitä kautta saan ikään kuin niskalenkin siitä ja voin tehdä asioita, joiden ansiosta tunne helpottaa.
Minulle kuten arvata saattaa liikunta on ihan ehdottomasti apu näissä tilanteissa. Rauhallinen liike hiljaisuudessa kehoa aistien, avaa tilanteen ja uusien raikkaiden ajatusten on mahdollista valloittaa mieleni. Jo pelkästään huomion viemineen hengitykseen auttaa. Hengitän kohtaan, joka on kireänä tuon ikävän tunteen takia. Hengitän ja odotan.
ELÄMÄ JATKUU
Mieheni karanteeni on loppu, korona voitettu. Minulla jatkuu vielä neljä päivää. Tavallaan olen jo alkanut nauttia tässä ” tyhjyydessä” olemisesta. Heti aamulla tiedän, ei suunnitelmia, ei aikatauluja. On myös tullut näkyväksi, kuinka hurjan kova olen suunnittelemaan. Nyt löytyi minua suurempi suunnittelija, Elämä itse.
Opettelen asettumaan sen syliin ja kellumaan siinä kuin lastu laineilla.
Hyvää kesän jatkoa sinulle ja paljon hetkiä itsesi kanssa.
