On melko yleistä, että marraskuussa suomalaiset huokailevat ilman kylmenemisestä, pimeyden lisääntymisestä ja luonnon karuudesta. Syksyn ruska on mennyt, eikä talven valo ole vielä saapunut, kesään on tolkuttoman pitkä aika.
UUSI NÄKÖKULMA
Minä huomasin tänä vuonna yllättäen nauttivani marraskuun ankeudesta. Se antoi luvan pysähtyä, käpertyä peiton alle villasukat jalassa lepäämään. Ymmärsin oikeastaan ensimmäistä kertaa, että harmaantunut luonto kutsuu meitä ihmisiä hellittämään ja hiljenemään.
Ihastuin marraskuuhun. Minulla oli lupa löysätä. Ei paineita mennä ulos kuten kauniina kesäpäivänä, ei vaatimusta talvenrientoihin, ei joulujuhlia, ei kevään heräämistä, ei kevätsiivuosta ikkunan pesuineen, ei uuden harrastuksen aloittamista kuten syksyllä. Sain olla ja pysähtyä.
Tunsin, kuinka harmaa marraskuu kietoi minut vilttiinsä ja kuiskasi ” Lepää enne Joulun tuloa.”
Minä otin vinkistä vaarin. En aloittanut mitään uutta, en järjestänyt mitään suurta. Annoin ajan kulua ja tein rutiinit nauttien rauhasta ja ajasta.
Minua suuresti ilahdutti Facebookissa ystäväni Riitan kauniit marraskuun kuvat. Siis myös harmaa voi olla todella kaunista!
VASTAKOHTIEN VOIMA
Nyt olemme siirtyneet joulukuulle. Rakastan Joulua, olen todellinen jouluihminen. Oli suuri ilo aloittaa kodin koristeleminen; ensin kynttilät, ovikranssi, joulukalenteri ja kohta seimi esille. Oi iloa, kun saan kantaa joulukuusen kotiin ja lapsenlapset tätinsä kanssa koristelevat sen aattona.
Joulukuu on energialtaan ja tempoltaan aivan erilainen kuukausi kuin marraskuu. Joulunvalot ja -laulut täyttävät kadut ja kodit. Repaleinen marraskuu saa väistyä kulkusten kilinän tieltä.
Taas kerran tajuan, että nautittuaan ensin tuosta harmaasta hiljaisuudesta, voi täysin rinnoin nauttia Joulun menosta ja melskeestä. Sama pätee siihen, että vain Pohjolan ihmiset koettuaan tämän pimeyden ja kylmyyden, osaavat antaa niin suuren arvon valolle ja lämmölle.
ASENNE RATKAISEE
Nykyään on vallalla mielestäni melko ahdistava positiivinen ajattelu. Kaiken saat hyväksi, kun muutat tapaasi ajatella. Lausu joka ilta kolme hyvää asiaa päivästä ja kaikki sujuu kuin rasvattu. Hm toimii silloin, kun asiat ovat hyvällä tolalla, mutta tiukan paikan tullen herää epäilys. Olen paljon pohtinut, miten oman asenteen saa muuttumaan, miten nähdä lasi puolitäytenä? Minusta avain muutokseen on keskittyminen tähän hetkeen. Kun antaa aisteille mahdollisuuden kertoa, mitä tapahtuu, miltä tuntuu, maistuu, tuoksuu, näyttää, huomaa ehkä ilonläikähdyksen sydämessään. Tämän tajusin, kun opin nauttimaan marraskuusta. En yrittänyt muuttaa tapaani ajatella, keskityin vain tuntemaan, havainnoimaan harmaan, kylmän maiseman tuomat tuntemukset. Uskomatonta, huomasin iloa sydämessäni! Siis tuo paljon puhuttu läsnäolo kussakin hetkessä toimii. Keskittyminen hetkeen antaa mahdollisuuden iloita ihan pienistäkin asioista.
SUURI OPETTAJANI
Minulle tänä talvena läsnäoloa ja sen voimaa on parhaiten opettanut talviuinti, josta jo viime blogissa kerroin. Kun kävelee pakkasessa kohti nolla-asteista vettä, ei voi kuin ”olla läsnä”. Kun laskeutuu hyytävään veteen ja ui, ei voi muuta kuin tuntea. Se hetki, kun nousee sieltä ylös, on myös vailla vertaansa. Kuten saunan lämpö, joka hyvin hiljaa virtaa joka lihakseen ja soluun. Lämmittää niin sielun kuin ruumiin.
Tätä samaa vahvaa läsnäoloa olen yrittänyt siirtää muihinkin hetkiin. Välillä jopa onnistuen, minkä seurauksena olen tuntenut itseni rennon rauhalliseksi. Minnepä minulla kiire valmiissa maailmassa?
JOULUNRAUHAA JA -ILOA
Toivotan sinulle paljon kiireettömiä, iloisia jouluhetkiä itsesi ja läheistesi seurassa.
Voi hyvin vuotena 2022.
Kiitos, kun saan kirjoittaa sinulle!
