Nykypäivä on täynnä mahdollisuuksia, ehdotuksia, ideoita, miten elää elämäänsä.
Kursseja, koulutusta, harrastuksia, konsertteja, festareita…
Jos kaipaat muutosta, millä tahansa elämänalueella, somesta ja mediasta saat apua. On itse asiassa runsauden pula.
Tällainen mainos on tällä hetkellä Helsingin busseissa.
Pieni pää menee varmasti pyörälle tarjonnan paljoudesta.
MIKÄ AVUKSI ?
Jos siis kaipaat muutosta elämääsi, on äärettömän tärkeää tiedostaa, millaista muutosta? Sisälläsi saattaa olla vahva kaipuu uuteen mutta se ei riitä suunnan näyttäjäksi.
Minusta PYSÄHTYMÄLLÄ, HILJENTYMÄLLÄ saat kontaktin itseesi, ajatuksiisi, tunteisiisi ja tunnistat todellisen tarpeesi.
Tuona hetkenä on myös hyvä kartoittaa, mistä vanhasta olet valmis luopumaan, jotta saat uudelle tilaa ja aikaa. Niin usein työssäni törmään ihmisiin, jotka innokkaana ovat aloittamassa uuden liikuntamuodon, Method Putkisto tunnit mutta eivät loppuun asti ole miettineet, onko heillä todella aikaa siihen. Luopuminen on usein vaikeampaa kuin uuden vastaanottaminen.
ONKO MUUTOS AINA TEKEMISTÄ ?
Syksy on uuden aloittamisen aikaa. Mitäpä, jos uusi toisikin mukanaan lisää olemista tekemisen sijaan?
Varaisit itsellesi säännöllisen ajan ”olemiseen” ehkä kerran viikossa, ehkä useammin. Tätä voi kutsua hienolla nimelle meditaatioksi, jota se on, mutta voit myös ajatella, että se on ”treffit itsesi kanssa”.
Ohjattuja meditaatioharjoituksia on netti pullollaan, jos niitä kaipaat. Tärkeintä on varata aika hiljaisuudelle ja pysähtymiselle. Kännykkä, televisio kiinni, asetut mukavaan asentoon ja aistit omaa olemista, kyseistä hetkeä. Kiinnität huomioon ajatuksiin, tunteisiin ja kehontuntemuksiin. Päätä ennakkoon ajan pituus, viisi minuuttia, 15 minuuttia vai pidempään? Voin luvata, tämä ei ole helppoa mutta palkitsevaa!
Ihana esimerkki pysähtymisestä, läsnäolosta oli ystävän päivitys Facebookissa. Hän kirjoitti näin:
”Ah, elämä: istut saunassa, kuuntelet, kun sade ropisee kattoon ja yhtäkkiä koet suurta onnentunnetta siitä, että olet olemassa.”
VOIKO MUUTOS OLLA JOTAIN TOISEN HYVÄKSI TEKEMISTÄ ?
Minusta nykypäivä toitottaa joka tuutista itsestä huolehtimisen, itsensä toteuttamisen tärkeyttä, mikä tietenkin on tärkeää mutta ajan ollessa rajallinen, unohtuuko silloin kanssa ihmiset? Käykö niin, että minulla ei ole enää aikaa muille? Välillä tuntuu, että kiire tukahduttaa meidät.
Itse olen kokenut usein, että parasta itseni hoitamista on se, kun huomaan auttaneeni toista. Antaessaan saa, toteutuu lähes aina.
TARVITAANKO MUUTOSTA AINA ?
Hesarin toimittaja haukkui YÖ yhtyeen uuden levyn, kun siinä ei ollut mitään uutta. Nukahti kuulemma sitä kuunnellessa. Tosin totesi samassa artikkelissa, että Yön fanit tykkäävät kovasti levystä. Jäin miettimään, tarvitseeko aina muuttua?
”Jos et mene eteenpäin, menet taaksepäin.” on markkinoinnissa hoettu ohje. Tuo luo kovat paineet sille, joka kokee, että kaikki on hyvin näinkin. Taas tullaan siihen itsensä tutkimiseen, mitä minä kaipaan ja haluan. Entäpä jos kaikki onkin hyvin näin? Putoanko kelkasta, olenko kehityksen jarru?
MIHIN SUUNTAAN HALUAN MUUTUA ?
Henkilökohtaisesti toivon niin itseni kuin minua ympäröivän elämän muuttuvan yhä herkemmäksi, lempeämmäksi, kiireettömämmäksi. Toivoisin maailmaa, jossa vähemmän merkitsee ulkokuori ja enemmän sisäpuoli. Haaveenani on, että naisessa saa olla pehmeyttä (jopa rasvaa!!), miehessä herkkyyttä ja molemmissa paljon ei-tietämisen taitoa. Jokainen voisi olla väärässä välillä, tehdä virheitä ja nousta aina uutteen alkuun.
Tätä toivon ja mietin, miten se toteutuu minun elämässäni?
Olisiko yksi askel tähän suuntaa se, kun lenkkipolulla kohtaan toisen ihmisen, uskallan kohottaa katseeni tuon vieraan silmiin ja hymyillä ?
Hyvää syksyä sinulle juuri sellaisten muutosten kanssa kuin haluat tai ilman niitä!
