ELÄMME OUTOJA AIKOJA

Ensimmäisenä pyydän syvästi anteeksi, että en ole koko tänä vuonna saanut aikaiseksi kirjoittaa blogia.  Olen usein miettinyt teitä ja ajatuksissani kirjoittanut teille.  Kun olen istunut koneen äärelle, olen kokenut ”tyhjän paperin kammon” kuin kirjailijat konsanaan.  Huh hirveä tunne!

Ajatuksia tästä oudosta tilanteesta

Minun työni loppuivat 16.3. kuin seinään.  Peruutin tunnit toistaiseksi, vaikka hallitushan ei vaadi lopettamaan liikuntatunteja.  Koen, että olisi epäreilua kutsua ihmisiä yhteen, kun koko ajan pyydetään ”Pysykää kotona”.  En halua ottaa vastuulleni sitä, että edesautan koronan leviämistä. Haluan olla talkoissa mukana.

Tämä kolme viikkoa on ollut todellakin outoa aikaa?!  Toisaalta mieleeni on laskeutunut syvä rauha ja tieto, että kaikki selviää, vaikka, mikään ei pysy ennallaan.  Maailma ei ole sama kuin ennen koronaa.  Olen hämmästellyt tätä lämmintä tunnetta kehossa, enkö tajua tilanteen vakavuutta?  Sitten tajusin, että tilanne on niin vakava, että ainut, mihin voin turvata on luottamus Elämän kantaviin voimiin.  Nyt ollaan niin suurien asioiden äärellä, että kenenkään omat voimat ja viisaus ei riitä ratkomaan ongelmia tai ennustamaan tulevaisuutta.

”Ollaan ihan hiljaa vaan tästä hetkestä nautitaan!”

On outoa ja uutta, että yhtäkkiä ei ole mitään suunnitelmia, ei mitään ennalta sovittuja tilaisuuksia, tapaamisia.

Katselin kalenteriani Pääsiäisen osalta ja vedin viivan kaikkien tilaisuuksien yli.  Outo olo!
Toisaalta haikeaa mutta toisaalta jännään uutta.  En muista sitten lapsuusaikojen olleeni koskaan näin vapaa suunnitelmista.

Tästä täytyy nauttia mutta se vaatii taitoa osata olla läsnä tälle hetkelle, läsnä elämälle juuri tällaisena, ilman suuria ulkopuolisia elämyksiä tai maksettua viihdykettä.

Löysikö suomalaiset vihdoinkin metsän ?

Hauskaa huomata, kuinka lähimetsämme on nykyään yhtä ruuhkainen kuin Mannerheimintie, joka nykyään taas ammottaa tyhjyyttä.

Toivottavasti ihmiset ihan oikeasti löytävät metsän ja sen suuren annin, mitä se meille tarjoaa.  Siinä olisi jo yksi koronan tuoma siunaus.

Mitä muuta voimme oppia tästä oudosta ajasta?

Nyt paljastuu elämän asenteemme, olenko kärpänen vai mehiläinen?

Kun kärpänen lentelee, se näkee kakkakasoja, joihin laskeutua.  Kun mehiläinen lentelee, se näkee kukkasia, joiden päälle laskeutua.
Kumpaa näen elämässäni sontaa vai kauneutta?

Molempia on tarjolla ihan varmasti.

Minä huomaan itsessäni tunnetilojen vaihtelua ilman ulkoista syytä. Yhtäkkiä pelko valtaa mielen, miten ikinä selviän, kun tulot ovat täysi nolla, miten lapseni selviävät, kun kaksi heistä on yrittäjiä jne.  Keskityn tuntemaan tuon pelon tunteen kehossani, palleaan sattuu, hartiat jännittyy, sydän hakkaa.  Annan kaiken olla, hengitän syvempään, keksityn tuntemaan kaiken, muuttamatta mitään ja mitä tapahtuukaan?  Kuin synkät pilvet, pelon ajatukset väistyvät, olo helpottuu ja sitten taas jossain vaiheessa lämpö valtaa sydämen.  Tiedän, minä selviän, lapseni selviävät, elämä kantaa meitä ihan jokaista.

Mutta selvitäksemme meidän tulee tehdä asioita itsemme hyväksi.  En voi jäädä tuleen makaamaan ja odottaa, että hallitus lupauksineen nostaisi minut siitä pois, jos en itse tee omaa osuuttani.

Vähän hirvittää nuo hallituksen hövelit lupaukset jakaa rahaa kaikille.  Toki itsekin mielelläni otan vastaan tarjotut tuet mutta riittäkö rahat kaikkeen?

Onko vielä suomalainen sisu tallella ?

Mieleeni nousi äitini kertomus, kuinka he sota-aikana antoivat valtiolle vihkisormuksensa ja saivat metallirenkaan urheudestaan merkiksi.  Silloin ei kukaan kävellyt käsi ojossa pyytämään tukea hallitukselta, vaan kaikki taistelivat vapaan Suomen puolesta.

Samoin anoppini kertoi, kuinka hän 17-vuotiaasta 22-vuotiaaksi teki seitsemän päiväistä työviikkoa ammustehtaassa, ettei vihollinen meitä veisi. Nuoruus kului mutta Suomi sai vapautensa ja kansamme iloitsi.

Meillä on asiat vielä todella hyvin.  Toivottavasti tämän muistamme kaikki, kun yhdessä lähdemme nousemaan koronakriisistä, suomalaisella sisulla ja yhteen hiileen puhaltamalla kuin esi-isämme.

Uusi aluevaltaukseni

Nyt karantenissä olen julkaissut noin kerran viikossa ”Kehonhuoltoa päästä varpaisiin” videon, jota myyn asiakkailleni.  En yleensä kauppaa tässä blogissa mitään mutta jos kiinnostuit videosta, laita minulle sähköpostia, kerron lisää.  Osoitteeni on sirpa@sirpasalmenoja.fi

Ostin parvekkeelle ”hymynaamoja”, joita katselen aamuin illoin ja varsinkin silloin, kun turhat synkät ajatukset meinaavat tehdä minusta kärpäsen.

Voi hyvin ja toivottavasti terveesti, mennään yhdessä läpi tämän oudon ajan.

Yritän kirjoitella vähän useammin.