Lupasin heinäkuussa Facebookissa kertoa, mitä neljän päivän patikkaretki sai minussa aikaan.
Olemme mieheni kanssa löytäneet uuden, yhteisen harrastuksen; haluamme valloittaa Suomen kansallispuistot, joita on muuten yhteensä 40.
Mahtaako tulla kiire?!
Aloitimme muutaman yön retkeilyllä ja hyvin lempeillä kilometrimäärillä, jotta intomme ja kuntomme ei sammuisi heti alkuunsa.
Tämä oli viisas päätös.
Patikoimme noin 10-15 kilometriä päivässä, emmekä kertaakaan olleet puhki väsyneitä, vaan oli tunne, että voisi vielä jatkaa.
Mitä huomasin kehossani?
Tunsin, kuinka kehoni nautti rasituksesta. Tajusin konkreettisesti, että ihminen on luotu liikkumaan ja rasittamaan itseään. Kuinka paljon hallaa olemmekaan aiheuttaneet, kun kaikki on nykyään napin painalluksen päässä?
Hermosto vapautui, lihakset toimivat hyvin , eikä syntynyt rasitusvammoja vaan päinvastoin mukavia tuntemuksia lihaksissa.
Toki huomasin ”suorittajan” minussa nostavan päätään mutta hiljensin sen äänen. Ei tarvinnut mennä yhtään kovempaa, ei yhtään pidemmälle.
Päivän päätteeksi pulahdettuani uimaan, ihmettelin, mistä tämä pehmeä olo kehooni on tullut? Täydellinen rentoutuminen ja lämpö joko solussa!
Mitä huomasin mielessäni?
Tajusin, miksi esi-isämme eivät tarvinneet erikseen ohjattuja rentoutushetkiä. Luonto rentouttaa väkisellä, jos suostuu sen syliin, hiljaisuuden ympäröimäksi.
Jo nämä neljä päivää luonnossa rauhoittivat pörisevää mieltä ja oli helppoa vain olla.
Oivallus kehonhallinnasta
Toki liikunnanohjaaja minussa elää lomallakin ja huomasin analysoivani kehoni toimintaa.
Yllättävää oli huomata, että selkäni ja keskikehoni kesti hyvin 12 kiloa extrapainoa mutta heikoin kohtani oli polvet ja nilkat!!
Kun nämä nivelet ovat yliliikkuvat tai liian jäykät, ei voima maasta pääse kantamaan kehoa. Niin monta kertaa jouduin hidastamaan ja pysähtymään, jotta saisin jalkoihin kytkettyä voimaa ja oikeaa lihastyötä.
Arvatkaa vaan käynnistyykö syksyn tunnit Method Putkisto periaatteella :”Jalat maassa – pää pilvissä”?
Uskon, että meille kaikille tekee hyvää tarkkailla, miten jalkapohja asettuu alustalle, miten jalan nivelet linjautuvat ja mitkä lihakset ovat heikkoja, mitkä kireitä ja miten tämä vaikuttaa keskikehoon.
Mielenkiintoista!
Vielä yksi muisto retkeltämme – joutsenien reviiritaistelu
Ystäväni kysyi, mitä ihmettä teitte iltaisin, kun olitte leiriytyneet? Ei ollut radiota, ei televisiota.
No luonto järjesti ohjelmaa.
Eräänäkin iltana saimme näytöksen, kun kaksi joutsenta taisteli lammen herruudesta. Veljet sitä siipien läiskettä ja huutoa. Hauskinta oli, kun ´ne ryntäsivät vasta rannalle ja juoksivat peräkanaa (hyvä ilmaisu joutsenelle!) läpi pöheikön. Joutsen ei muuten ole edukseen juostessaan! ?
Tätä taistelua jatkui koko yön. mutta aamulla, kun heräsimme olivat linnut poissa, lampi tyyni ja rauhallinen. Kumpikohan voitti?
Tuo jäi mieleen vaikuttavammin kuin yksikään tv-ohjelma.
Mitä kaipaat syksyysi?
Kesää on vielä jäljellä mutta vääjäämättä näin koulujen alettua mieli vaeltaa syksyyn.
On hyvä hetki miettiä, mitä siihen kaipaan?
Minulle nousee mieleen lause ”Totuus on tekevä teidät vapaaksi.”
Siis haluan rehellisesti kohdata itseni, kehoni ja mieleni, tunteeni ja ajatukseni.
Tämä ei ole helppoa, sillä joudun näkemään myös paljon sellaista, mistä en tykkää, kipua, pahoja ajatuksia, ikäviä tunteita jne.
Siksi mukaan kannattaa ottaa lempeyttä ja armollisuutta.
Toivon, että tunneillani asiakkailla on mahdollisuus turvallisesti tuntea ja tunnistaa omaa kehoaan ja näin tehdä hyvää itselleen. Kun on aidosti kontaktissa kehoonsa, osaa sitä hoitaa oikein ja siinä viihtyy paremmin. Myös liikunta tehoaa silloin eri tavalla. Siis herkkyydellä vahvaksi.
Yllätys havainto
Kun olin kirjoittanut tämän blogin, lähdin käymään bussilla Helsingin keskustassa. Voi ihmettä, minkä ilon tunteen koin kaiken sen ihmisvilinän keskellä! Tajusin, että niin kuin luonto hoitaa meitä, niin voimme myös me ihmiset pelkällä läsnäololla koskettaa toinen toisiamme. Oli ihanaa tuntea olevansa yksi joukosta ilman, että kukaan sanoo mitään tai katsoo minuun. Ihminen ihmisten keskellä.
Ihanaa elokuun loppua, olkoon se täynnä kesän tuomaa lämpöä ja lempeyttä!
