Oltuani kolme päivää I love me messuilla tajusin, missä tarjonnan tulvassa ja viidakossa ihmiset elävät, kun haluavat hoitaa itseään.
Miten ihmeessä voin löytää itselleni sopivan ja pätevän ohjaajan, jos haluan huoltaa kehoani??
Tärkeää tiedostaa, mitä itse haluat, mihin pyrit?
Mitkä ovat omat tavoitteesi suhteessa kehoosi, jos haluat liikuntaa? Treenaatko tietyllä tavalla, koska niin mediassa kehotetaan vai osaatko kuunnella omaa kehoa ja sen tarpeita. Ei ole helppo juttu.
On äärettömän tärkeää päättää, millaisessa kehossa haluat asua. Millainen sinusta on hyvä ryhti? Onko se jäykistynyt, yliojentunut sotilaallinen asento vai onko se dynaaminen tapa, jolla kannat kehoasi koko ajan? Välitätkö yleensä koko ryhdistä vai onko sinulle tärkeää saada isot lihakset?
Kun olet tehnyt päätöksen, mikä on tavoitteesi, alkaa se ohjaajan etsiminen. Huh, huh
Koulutus ja kokemus
Päätät sitten palkata Personal Trainerin tai mennä ryhmäliikuntaan on hyvä tarkastaa ohjaajan koulutustausta. Liikuntamaailma on villiä, eikä siellä vilisevät tittelit ole mitenkään patentoituja. Kuka tahansa voi kutsua itseään Pilates- tai joogaohjaajaksi, Personal Traineriksi tai valmentajaksi.
Suomessa onneksi on todella tasokasta koulutusta näille kaikille, joten päteviä ohjaajia on saatavilla. Kannattaa siis tarkistaa koulutustausta.
Koulutuksen ohella kokemus on tärkeää. Sitä karttuu vuosien mittaan mutta vuodet eivät välttämättä tuo lisää pätevyyttä, jos ei ole kiinnostusta ja herkkyyttä pysyä ajassa mukana.
Itse koen, että suurin muutos yli kahdenkymmenen ohjaajavuoteni aikana on tapahtunut siinä, että osaan kohdata erilaisia ongelmia häkeltymättä. Löydän jokaiselle vaihtoehtoisen liikkeen tai ohjelman, jos niin tarvitaan. Uskallan kohdata hyvinkin erilaisia ihmisiä.
Vakuuttava esimerkki tästä on, kun minut palkattiin kotikäynnille erään huonossa kunnossa olevan naisen luokse. Hän kysyi puhelimessa, jos hänen miehensäkin voisi osallistua tuolle tunnille. Lupasin, että voi. Kun menin sinne nainen tuli minua vastaan rollaattoria työntäen ja miehensä istui pyörätuolissa molemmat jalat amputoituneena.
Hetken mietin, käännynkö ympäri ovella, jossa seisoin jumppamatto ja -pallot kainalossa.
Tässä astui kokemus tueksi. Liikutimme kaikkea, mikä oli mahdollista, selkärankaa, olkapäitä, niskaa jne.
Löysin sopivat liikkeet kummallekin ja lopputulos oli, että he silmät loistaen toivottivat minut tervetulleeksi uudelleen.
Ohjaajan intohimo lajiin
Koulutuksen ja kokemuksen rinnalle vähintään yhtä tärkeäksi nousee ohjaajan ”oma tarina”. Mitä hän on saanut ohjaamastaan lajista itselleen.
Kunnioitan suuresti Method Putkiston luojan Marja Putkiston lähtökohtaa metodinsa luonnissa. Sehän on syntynyt hänen omasta tarpeestaan korjata oma kehonsa toimivammaksi. Hän syntyi niin sanottuna ”lonkka lapsena” ja vietti ensimmäisen vuoden telineessä, jolla häntä korjattiin. Seurauksena oli, että lapsena balettia tanssiessaan hän kovasta harjoittelusta huolimatta päätyi aina piruetteja tehdessä väärään nurkkaan salissa. Hän ei hallinnut kehoaan. Syntyi MP syvävenyttely, kun Marja tajusi, että hän on sisältäpäin kireä.
Itse olen tällä menetelmällä parantanut kipeän polveni, johon todennäköisesti olisin saanut keinonivelen ilman Marjan ohjausta. Nyt polveni ei rasitu liikuntasuoritusten jälkeen vaan palvelee minua niin kuin haluan. Tätä liikunnanvapautta haluan viedä eteenpäin!
Tärkein ohjaaja on kuitenkin oma keho
On tärkeää havainnoida, antaako ohjaaja arvon ohjattavan henkilökohtaisille toiveille ja tuntemuksille. Saako oma keho olla ykkösohjaaja?
Minä kävin kerran kamppailua erään Personal Trainerin kanssa siitä, kuinka paljon asiakasta täytyy puskea tekemään enemmän. Mikä on laiskuutta ja mikä taas viisasta hellittämistä? Voiko toinen tietää tätä? Eikö PT ohjauksen tulisi rohkaista jokaista kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään? Olemme niin herkästi ulkoa ohjautuvia, mihin media ja some meitä yhtä enemmän vie. Kaikkeen on asiantuntija, joka tietää paremmin kuin minä itse. Kuinka siis uskaltaisin luottaa omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin?
Itse huomaan omilla Method Putkisto ja MP Pilates tunneilla, kuinka ihmiset niin helposti ylittävät omat rajansa, vaikka kuinka rohkaisen heitä kuuntelemaan itseään. Se, joka on suorittaja luonne suorittaa myös liikuntaa, mistä usein seuraa huonommat tulokset kuin, jos uskaltaisi hellittää.
Oletteko samalla aaltopituudella ?
Siis pätevä ohjaaja ei ole koskaan valmis eikä hänellä ole täydellisiä vastauksia kaikkeen, vaan hän suostuu elämään ohjattavan rinnalla nöyränä elämää kunnioittaen.
Minusta Helena Anhavan runon pätkä kuvaa pätevän ohjaajan tavoitteita ohjaukselleen:
”Se sitä akrobatiaa vaatii,
että hauras lujittuu vaan ei kovetu,
että herkkyys käännetään voimaksi.”
