Näyttelijä Antti Luusuaniemi kertoi Arto Nybergin haastattelussa, että oli joutunut treenaamaan itselleen ”six packin” erääseen rooliin. Hän tuumasi, että oli se aika makeeta. Mutta pian hän huomasi, että pitääkseen tuon trimmatun vatsan hänen täytyisi jatkuvasti treenata ja käyttää aikaa siihen. Silloin hän tajusi, että hänen arvomaalimassa muut asiat ovat tärkeämpiä. Hän halusi antaa vapaa-aikaansa perheelle ja ystäville.
Kannattaako käyttää aikaa six packin treenaamiseen?
Six pack eli suora vatsalihas (abdominis rectus) on itseasiassa maineeseensa nähden melko vähäpätöinen lihas. Se ei millään lailla tue ryhtiämme, eikä selkäämme. Päinvastoin ylitreenattuna se vetää keskikehoa kumaraan. Sen tehtävähän on koukistaa keskivartaloa. Jos ajattelemme nykypäivää, jolloin niin paljon muutenkin istumme lysähtäneenä, vartalo koukussa, kannattaako sitä asentoa vielä lisää treenata?
Surullista, että muoti menee terveyden edelle.
Jo pienet pojat jalkapallokentällä puhuvat, että täytyisi saada six packi. Jäin miettimään, että miten saisimme muodikkaaksi, tavoittelemisen arvoiseksi vartalon, jossa lihakset ovat tasapainossa. Miten kaiken kaikkiaan pääsisimme pois tästä niin vahvasti ulkonäköä arvostavasta asenteesta?
Mikä on hinta lihaksikkaalle vartalolle?
Jos vartalo on rasvaton ja jokainen lihas näkyy ulospäin, on varmaa, että sen saavuttamiseen on käytetty paljon aikaa ( rahaa) ja energiaa. Miten se on vaikuttanut mieleen? Itse ajattelen; kun keho rentoutuu, rentoutuu mieli. Mitä siis tapahtuu, kun keho pumpataan täyteen voimaa, joka pingottaa lihakset ja pahimmassa tapauksessa estää niveliä liikkumasta vapaasti? Millainen on olo silloin? Miten hermosto voi? Osaanko enää pehmentyä, hellittää, löysätä? Nämä ovat taitoja, joita tässä suoritus yhteiskunnassa usein kipeästi kaivataan.
Tunnistanko kehoni viestit?
Tähän kysymykseen näköjään törmään uudestaan ja uudestaan. Itselleni oli hyvin opettavainen kokemus neljän päivän istuminen moottoripyörän selässä (kyytiläisenä), kun notkea selkäni meni täysin jumiin. Venyttely ei auttanut. Sitten kokeilin Pilates laitetreeniä. Olo paheni. Kävin taitavalla hierojalla (kiitos Lasirla), jolloin olo alkoi helpottaa. Sitten tuli se ”tiukka paikka”, kun olin suunnitellut kunnon hikipyörälenkin ennen saunaa ja tajusin, että nyt ei kannata tehdä sitä. Samoin tajusin, että seuraavaksi päiväksi suunniteltu laitetreeni oli syytä jättää. Nyt piti antaa kehon levätä ja korjata itseään.
Onko se keho, joka pyytää liikuntaa vai jumittunut mieleni?
Olin tullut siihen kohtaan, jossa jouduin miettimään, mitä todella kaipaan? Mieleni huusi ”liikuntaa”. Kehoni kuiskasi ”hellyyttä”. Uskon, että voitin pahemman jumittumisen sillä, että maltoin hellittää,mikä ei ollut helppoa vaativalle mielelleni.
Lihakset ovat sivuseikka.
Liikunnassa niin paljon asetetaan ulkoisia tavoitteita, käytetään rasvaprosentin mittausta, sykemittaria, testataan lihasten voimaa jne., mikä saa aikaan sen, että vasta-alkajan into sammuu, eikä kukaan koe täydellistä tyytyväisyyttä. Tällöin unohdetaan mielestäni se tärkein ohjaaja, minä itse, minun tuntemukseni. Mitä liikunta ihan oikeasti saa minussa aikaan? Jotta olisin vapaa liikkumaan (elämään), luustoni tulee asettua oikeaan linjaan, jolloin hermostoni vapautuu toimimaan oikein ja tämän seurauksena lihakseni vahvistuvat ja venyvät oikealla tavalla. Siis toimivat oikein! Kuinka väärin toimimme, jos liikunnassa ajattelemme vain lihaksia ja niiden treenaamista?! Vertaa six pack!!
Herkkyys voimaksi
On taito vahvistua vaan ei jäykistyä. Notkeassa vahvassa kehossa on hyvä olla kaiken ikäisenä. ”Terve sielu terveessä ruumiissa.” Millainen liikunta vie sinut siihen? Kannattaa pohtia ja erityisesti aistia!
