Nyt kun pimeys, kylmyys ja märkä ovat vallannet luontomme, kuulen jatkuvasti huokailua ”Onpas pimeää, kyllä väsyttää, en jaksa mitään.” Näin huokailen itsekin ja samalla huomaan, kuinka hartiani menevät lysyyn, otsani rypistyy ja purulihakset jäykistyvät.
Olo on surkea
Mikä avuksi ?
Olen tietoisesti ruvennut hakemaan ympäriltäni asioita, jotka ilahduttavat minua ja joita ei olisi ilman tällaista vuodenaikaa. Siis mitä ilahduttavaa löytyy kaamoksesta?
Kiinnitän usein huomion kauniisiin pihavaloihin, joita ihmiset yhä enemmän nykyään laittavat ympärilleen. Kun hetken katselen tuota loistetta, huomaan iloa mielessäni. Se virkistää.
Tykkään polttaa kynttilöitä ja ulkolyhtyjä. Sytytän iltaisin parvekkeellemme lyhdyt ja pysähdyn nauttimaan kynttilöiden rauhoittavasta loimusta.
Kylläpä tuntui hyvältä, kun eräs naapurimme sanoi, että hän aina iloisena katselee noita lyhtyjä. Siis ne antavat itseni lisäksi muillekin iloa!! Olin entistä iloisempi.
Tämäkään ei tapahtuisi ilman pimeää.
Pimeys antaa luvan hellittää
Tämä taitaa olla se suurin haaste meidän tehoyhteiskunnassamme! Uskallanko, osaanko hidastaa tahtia näin kaamoksessa? Jos ajattelemme vaikkapa 100 vuotta taaksepäin (sopii hyvin Suomen syntymäpäivän aikaan), ei talvella todellakaan menty samaa tahtia kuin kesällä. Nyt loisteputket eivät anna armoa, tehot irti koko vuoden.
Koen suureksi haasteeksi tuon tekemisen vähentämisen. Ei ole helppoa, kun niin paljon kivaa on tarjolla ja paljon töitäkin olisi tehtävänä. Miten osaan hellittää ja hidastaa? Uskallanko?
Eräänä päivänä, kun satoi lunta, jäin katselemaan niiden leijailua maahan. Tajusin, että tähän luonto meitä NYT kutsuu; hiljaa leijailemaan, eikä vauhdilla kiitämään. Se oli ajatus, jota haluan työstää teoksi! Tuletko mukaan? Hidastamaan, vähentämään? Kerro, kun onnistut!
Asenne vaikuttaa asentoon
Tämä on yksi Method Putkisto Body UP ohjelman väittämistä. Jos asenteeni on, että kaamos on pelkästään kurjaa ja ihmisen kiusaa, on asentoni varmasti kireä ja jännittynyt, ehkäpä myös voimaton ja lysähtänyt.
Vaikuttaako asento asenteeseen?
Jos käännämme UP väittämän toisin päin niin saammeko apua kaamosväsymykseen? Siis auttaako asento asenteeseen? Voiko mieleni virkistyä, jos kasvojeni asento muuttuu?
Kasvoissa sijaitsevat ilmelihakset, jotka reagoivat tunnetiloihimme. Jos olemme iloisia, hymyilemme. Jos olemme surullisia, suupielet ovat alaspäin ja kulmakarvat rutistuvat. Voimmeko vaikuttaa tunteisiimme lihasten kautta?
Testataanko auttaako mielentilaan kasvojen kohottaminen hymyyn?
Ensiksi meidän täytyy rentouttaa vahvat purulihakset, jotka kireänä estävät meitä hymyilemästä vapautuneesti. Istu tai seiso selkä mahdollisimman hyvässä asennossa, hartiat rentoina. Aseta kädet poskiluiden korkeudelle ja ajattele, että SAMANAIKAISESTI avaat hitaasti suuta (leukaluu liukuu alaspäin) ja nostat poskiluita ja päälakea ylöspäin (siis vastasuuntainen liike leukaluulle). Toista tätä pari kolme kertaa ja jätä leukanivel mahdollisimman rennoksi. (ensimmäinen kuva) Jos tunsit kiristystä purulihaksissa, voit hiero niitä hetken sormenpäitä pyörittäen niiden päällä.
Tämän jälkeen ”fiilistellään”, (toinen kuva) anna sisäisen hymyn nousta kasvoillesi, hymyile silmäkulmillasi. Tunne, kuinka poskipäät nousevat yhä ylemmäs (leuka jää rentona alas) ja lopulta nostavat huuletkin vienoon hymyyn. Näkökenttäsi laajenee ja koko selkärankasi kohoaa. Tämä kaikki lähtee sisältä päin ulospäin. Jää tähän tunnelmaan.
Onko nyt helpompi ajatella kylmää ja pimeää ulkoilmaa? Seuraavan kerran, kun kylmä ja pimeys taas harmittavat (Mikä on ihan luonnollista!), koitetaanko nostaa kasvot sisäiseen hymyyn ja tunnustellaan, miten se vaikuttaa mieleen?
Olen tosi iloinen, jos kerrot minulle kokemuksistasi.
”Onnellinen elämä on sydämen tila.” Joel Jyrinki
Hymyntäyteistä Joulun aikaa sinulle ja paljon iloisia hetkiä pimeän keskellä!
